Ford Model 79/3990 1937 paloauto
Kymen Automobiilikerho sai 21.9.2023 vastaanottaa autolahjoituksen, kun Karhulan VPK luovutti kerholle vuoden 1937 Ford-paloauton. Auto on ensirekisteröity 9.10.1937 Sunila Oy:lle Kotkaan, joka on nykyisin Stora Enso Oyj:n Sunilan tehdas. Karhulan VPK:lle Ford lahjoitettiin 30.4.1992 ja muutoskatsastus museoajoneuvoksi suoritettiin 11.8.1992. Palokuntaveteraanien harrastusosasto kunnosti auton vuosien 1993-1995 aikana. Varusteina autossa on Jehu-pumppu noin 1000 l/min, 600 litran vesisäiliö, kolme letkukelaa ja raivausvälineet sekä asianmukaiset hälytyslaitteet. Matkamittarilukema oli luovutustilanteessa 12742 kilometriä.
Alkuperäiseen luovutuskirjaan oli sisällytetty ehtoina jälleenmyyntikielto ilman Sunila Oy:n suostumusta, Sunila Oy:n käyttöoikeuden säilyminen, Sunila Oy:n liikemerkin säilyminen autossa ja auton säilyttäminen vähintään luovutushetken kunnossa. Samoihin ehtoihin viitataan myös viimeisimmässä luovutuskirjassa.
Ford oli tarkoitus lahjoittaa 1992 suoraan Kymen Automobiilikerholle, mutta kerholla ei silloin ollut sopivaa tilaa auton säilytykseen. Hauska sattuma liittyy molempiin tapahtumiin, sillä kerhon puheenjohtaja Paavo Horto oli myös ensimmäisessä lahjoituksessa vastaanottajana, mutta silloin Karhulan VPK:n sihteerin ominaisuudessa.
T-Ford 1926
Bengt Fröjdin kerholle lahjoittama
Kymen Automobiilikerho r.y. sai 8.6.2009 vastaanottaa arvokkaan auton, kun kotkalainen Bengt Fröjd lahjoitti vuonna 1965 hankkimansa ja entisöimänsä Ford T Touring´n vuodelta 1926. Lahjoittajan toiveena oli, että auto tulee säilymään kerhon omistuksessa ja että nuoret harrastajat pääsevät tutustumaan siihen. Lahjoitukseen liittyi myös noin 12 hyllymetriä kirjallisuutta. Aineisto sisältää erilaisia autolehtiä, joista vanhimmat ovat vuodelta 1947 ja autoiluun liittyviä kirjoja, joista vanhin on venäjänkielinen vuodelta 1912.
Fröjd oli 1965 ostamassa erästä toista vanhaa autoa, mutta se oli jo ehditty myydä. Sen jälkeen hän sai vihjeen Pihtiputaalla olevasta T-Fordista. Auto oli maalaistalossa ja osittain purettuna. Sen akselit oli otettu hevoskärryihin ja moottori oli puimakoneen voimanlähteenä. Kun niiden tilalle saatiin toimitettua korvaavat osat, saatiin myös kaupat tehtyä ja alkuperäiset osat palautetuksi entisöintityön yhteydessä oikeaan käyttöön. Kun Ford on taitettavalla kangaskatolla varustettu avoauto, jossa katon ollessa ylhäällä matkustamon sivut jäävät avoimiksi, oli sen käyttö kylmällä ja sateisella ilmalla hankalaa. Bengt Fröjd teetti alkuperäisen mukaiset sivusuojat aikoinaan Viipurissa oppinsa saaneella kotkalaisella mestarilla. Auton valmistuttua se rekisteröitiin tunnuksella RB-26 joka saatiin valittua Fröjd´n pariskunnan etunimien Raija ja Bengt ja auton vuosimallin mukaan. Fröjd toteutti entisöinnin yhdessä ystävänsä Keijo Rosilainen kanssa ja työ valmistui vuonna 1966 sopivasti Helsingissä järjestettyyn Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n retkeilyajoon, jossa auto sai Concours d’Elegance-kilpailussa 1. palkinnon täydellisesti suoritetun entisöinnin ja sitä täydentävien sivusuojien ansiosta.
Bengt Fröjd ja Keijo Rosilainen olivat ystäviä jo lapsuuden ajalta ja yhteinen autoharrastus oli alkanut jo hiekkalaatikkoleikeistä. Ystävyys jatkui keskeytyksittä vuosikymmenet ja harrastuksen muodot vain muuttuivat niiden aikana, mutta kuitenkin niin, että yhteisenä kiinnostuksen kohteena olivat aina autot. Yhteistyössä tehdyn T-Fordin entisöinnin valmistuminen ja retkeilyajoon osallistuminen johtivat siihen, että vuoden 1966 aikana syntyi tarve perustaa automobiiliharrastajien kerho myös Kymenlaaksoon. Seuraavan vuoden maaliskuussa kutsuttiin alueen harrastajia alustavaan kokoukseen keskustelemaan perustamisesta. Kokouksessa valittiin toimikunta tutkimaan vaihtoehtoja ja toimikunnan koollekutsujaksi valittiin Bengt Fröjd. Varsinainen perustava kokous pidettiin Kotkassa 8. toukokuuta 1967. Kokoukseen osallistui 22 vanhojen autojen harrastajaa, joista puheenjohtajana toimi Keijo Rosilainen ja sihteerinä Bengt Fröjd. Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaan perustettiin itsenäinen yhdistys, jonka nimeksi valittiin Kymen Automobiilikerho r.y. ja toimialueeksi määriteltiin silloinen Kymen lääni ja Itä-Uusimaa. Bengt Fröjd toimi kerhon puheenjohtajana vuosina 1967-71 ja 1977-81. Keijo Rosilainen toimi usean vuosikymmenen ajan kerhon toimialueella SAHK:n vastaavana museoajoneuvotarkastajana.
Mustavalkokuvat Keijo Rosilainen
Teksti ja värikuvat Jouko Peri
Chevrolet HS131 ”Letukka” vm.1937
1986 kerho sai lahjoituksena Kotkan palolaitoksen hyökkäysautona toimineen avomallisen Chevrolet HS131 paloauton vuodelta 1937. Saman vuoden syksyllä se vietiin entistettäväksi Kouvolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselle, jossa oli alkanut Suomen ensimmäinen lukuvuoden kestävä autojen entistämiskurssi. Tämän jälkeen se on ollut ”Letukka” -lempinimellä kerhon kakkosautona ja sitä on käytetty alueen eri tapahtumien yhteydessä. Autolla on osallistuttu myös mm. Suur-Saimaan Ympäriajoon.
Studebaker K-15-162 ”Tuure” vm.1938
Huhtikuun 6. päivänä 1979 kerho sai hankituksi ensimmäisen oman auton. Sen omistukseen siirtyi Kotkan VPK:n käytöstä poistettu Studebaker K-15-162 miehistönkuljetusauto vuodelta 1938. Autolla oli 41 vuoden aikana ajettu vain 17 400 kilometriä. Se oli tuotu alustana maahan ja koritettu Suomessa. Auto on ainoa laatuaan ja ainutlaatuisuutta korostaa sen aikalaisistaan poikkeava korin mitoitus, johon oli lähtökohtana ollut paloaseman ovien korkeus.
Tieto auton vaihtoon menemisestä aiheutti kerholaisten keskuudessa rahankeräyspaniikin, sillä tilaisuus ei saanut mennä ohi. Tietoa auton hankinnasta ja pikaisesta rahoitustarpeesta levitettiin puhelimen välityksellä jäseneltä toiselle. Rahoitus saatiinkin koottua jäsenistöltä ja asiaan myötämielisesti suhtautuvilta yrityksiltä yhden päivän aikana ja auto turvallisesti kerhon omistukseen. Jo saman kuukauden aikana aloitettiin rahankeräys jäsenistön vippien takaisinmaksamiseksi mm. huutokauppaamalla eri liikeyritysten ja laitosten lahjoittamia tuotteita. Studebaker katsastettiin museoajoneuvoksi vielä samana keväänä, 10. toukokuuta ja lempinimeksi sille annettiin ”Tuure”. Helsingissä järjestettyihin SAHK:n 20-vuotisajoihin sillä päästiin osallistumaan 16.-17. kesäkuuta. Tuurea ei ole koskaan tarvinnut entisöidä. Siihen on vain tehty ylläpitokunnostuksia tarpeen mukaan. Alkuperäistä kokopunaista väriä haluttiin kuitenkin keventää ja auton alaosa maalattiin. Eräässä paloautoja käsittelevässä kirjassa auton kerrotaan nykyisin olevan ”viihdekäytössä”, jota se ei suinkaan ole, vaan autoa käytetään kerhon lippulaivana sen historiaa kunnioittaen.
Volkswagen Kastenwagen vm.1961
Korian Mobiilihallilla 23.9.2005 järjestetyn avointen ovien illan yhteydessä kerho sai vastaanottaa haminalaisen Karjalan WPK:n lahjoittaman Volkswagen Kastenwagen pakettiauton vuodelta 1961. Alkujaan auto on ollut Haminan Pitäjänsaaren VPK:n käytössä.
”Vinttikoira” -Scania vm.1982
Vuoden 2002 huhtikuussa kerho sai vastaanottaa Pohjolan Linjaliikenne Oy:n lahjoittaman, viimeisenä entisen Onni Vilkas Oy:n vinttikoira-väreissä liikennöineen Scania K112 CLN Kutter-bussin vuodelta 1982. Se on varustettu kaupunkiliikenteeseen ja toiminut pääasiassa välillä Kotka-Hamina.
Kerho on toimintansa aikana saanut lahjoituksena useita muitakin ajoneuvoja, mutta ne on myyty edelleen jäsenistölle.
Scania-ambulanssi 1971
Lähtökohtana on ollut Scania linja-auto Kutter-korilla vuodelta 1971. Muutettu 1983 noin 600000 km ajettuna Erikoiskori Oy:llä Nesteen öljynjalostamon katastrofiambulanssiksi. Pituus 11,5 m, leveys 2,5 m, korkeus 3,1 m. Alkuperäisinä varusteina 70-luvun sairaankuljetusvälineet. Autossa on kolme osastoa, edessä ohjaamo, keskellä toimenpidetila, takana 8 paarit ja 4 istuinta. Lisäksi takakulmissa sisälattian alla on kaksi ns. kylmäkuljetustilaa. Auto on rekisteröity 1+8 henkilölle ja muutoskatsastettu museoajoneuvoksi 2006. Kymen Automobiilikerho ry sai auton lahjoituksena 6.12.2017 Haminassa toimivalta Patu Pataselta. Auto on kunnostettu ja maalattu talven 2018-2019 aikana.
Kerho on toimintansa aikana saanut lahjoituksena useita muitakin ajoneuvoja, mutta ne on myyty edelleen jäsenistölle.