Kerhon perustaminen
Joukko vanhojen ajoneuvojen harrastajia kokoontui vuoden 1967 maaliskuun puolivälissä Kotkaan yhteiseen palaveriin, jossa alustavasti keskusteltiin itsenäisen kerhon tai valtakunnallisen Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi Ry:n (SAHK) alaosaston perustamisesta.
Läsnä oli parikymmentä henkilöä Kotkan, Karhulan ja Haminan alueelta. Kokouksen puheenjohtajana toimi Keijo Rosilainen ja sihteerinä Jukka Ravantti. Kokouksessa valittiin toimikunta tutkimaan vaihtoehtoja. Toimikunnan koollekutsujaksi valittiin Bengt Fröjd. Kerhon perustava kokous pidettiin Kotkassa 8. toukokuuta 1967. Kokoukseen osallistui 22 vanhojen autojen harrastajaa, joista puheenjohtajana toimi Keijo Rosilainen ja sihteerinä Bengt Fröjd.
Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaan perustettiin itsenäinen kerho ja eri nimiehdotuksista valittiin Kymen Automobiilikerho r.y. Tapahtumasta uutisoi paikallinen sanomalehti Etelä-Suomi 11.5.1967 seuraavasti: ”Pääasiallisena tarkoituksena tulisi olemaan laaksokunnassamme ja maassamme olevien historiallisesti arvokkaiden moottoriajoneuvojen etsiminen, eheyttäminen ja entistäminen”.
Muutos suhtautumisessa vanhoihin automobiileihin oli Kymenlaaksossa ollut täydellinen, verrattuna tilanteeseen kymmenen vuotta aiemmin. Eräs kotkalainen autoalan yhdistys järjesti nimittäin 50-luvun puolivälissä maamme ensimmäiset ”Stock-car-ajot” Kotkan urheilukeskuksessa.
Näissä romutusajoissa 1920-, 1930- ja jopa 1940-luvun riisutut autot kiersivät rataa kolaroiden tarkoituksella. Nyt voitaneen tunnustaa, että valitettavasti näihin ajoihin olivat osallistuneet myös eräät kerhon perustamiseen aktiivisesti vaikuttaneet henkilöt. Päätös Kymen Automobiilikerho r.y:n liittämiseksi SAHK:n jäseneksi tehtiin helmikuussa 1969.
Kaksi ensimmäistä vuosikymmentä kerhon toimialueena oli koko Kymen lääni ja Itä-Uusimaa. Vuonna 1990 perustettu Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry sai toimialueekseen myös osan Kymen läänistä ja niiltä osin kerhon toimialue supistui Kymenlaakson ja Itä-Uusimaan kattavaksi.
Kerhon jäsenmäärän lisäys on ollut 1990-luvun loppuosan ja 2000-luvun alun erittäin voimakasta, jopa 50 henkilöä vuodessa. Osan tästä on saanut aikaan alueen museoajoneuvotarkastajien aktiivinen markkinointi. Mahdollisesti tilanteeseen on vaikuttanut myös kerhon julkisuuden lisääntyminen erilaisten tapahtumien määrän lisääntyessä.
