Mercedes Benz 190 Dc 1962
Katja Suomalainen
Auton on ostanut vuonna 1963 vanhempi nainen Alma nimeltään. Naisella ei ollut ajokorttia, joten hänellä oli autonkuljettaja. Autonkuljettajana toimi mies; Aimo, jonka täti Alma oli.
Auto oli lähes ainoastaan sunnuntaikäytössä, lähinnä sukulaisvierailuja Valkealan alueella. Viikolla saatettiin poiketa asioilla tai lääkärissä Kouvolassa. Aina kun Alma tarvitsi kyytiä, Aimo starttasi auton ja lähti kuljettajaksi. Usein lähti myös hänen pieni tyttärensä, Arja mukaan, iältään silloin noin 5-vuotias.
Hän nautti matkoista ja leikki takapenkillä. Arjalla oli mukana aina tavarakassi, josta saattoi ottaa esiin vaikka barbin, tai jos alkoi väsyttää; takapenkille saattoi heittäytyä nukkumaan.
Kun Alma kuoli syksyllä 1967, Aimo peri auton. Hänen käytössään auto oli pari kolme vuotta. Silloinkin Arja nautti matkoista, joita autolla tehtiin. Autossa saattoi parhaillaan olla useampi perhe ja lapset istuivat aikuisten sylissä.
Auto pelasi hyvin, ja vain kerran se jätti tielle tuulettajan hihnan katkettua. Arjalle oli surunpäivä, kun isä vaihtoi Mersun ”piilofarmari” Peugeotiin, joka oli parempi hänen tarpeisiinsa.
Elettiin loppuvuotta 1970. Auto oli viety vaihtoon Kouvolaan Maan Autoon, josta isäni Heikki sen kävi ostamassa seuraavana päivänä. Autoa tavoitteli muutama muukin mies, mutta isäni meni kauppaan rahat mukanaan ja sai auton. Äitini Tuula oli vihainen auton ostosta, ja oli tuumannut, että tuota ei nyt sitten heti vaihdeta, kun se piti kerran ostaa.
Niin alkoi Mersun ja Eerolan perheen yhteinen taival. Autolla taitettiin työmatkat ja lomareissut aina 90-luvun alkupuolelle asti. 70-luvun kesälomilla mukana oli teltta ja kuuden hengen matkatavarat, mukaan mahtui myös minulle silloin tarpeelliset vaunut. Yleensä kun kesäloma alkoi, auto pakattiin täyteen tavaraa ja suunnaksi otettiin milloin mikäkin kohde Suomenmaalla. Myöhemmin autossa oli hyvin tilaa, kun vanhemmat siskokset jäivät kotiin. 90-luvun alkupuolella Mersulla ajettiin vielä päivittäiset ajot aina vuoteen 1995, jonka jälkeen auto laitettiin talliin seisomaan, kun myyntikään ei tuottanut toivottua tulosta.
Syksyllä 2000 isäni päätti, että auto on saatava pois tallista ja alkoi taas etsiskellä sopivaa ostajaehdokasta, mutta tuli ajatuksiin, josko joku neljästä tyttärestä ostaisi auton. Muilla siskoillani ei ollut halua ottaa tuota auto omistukseensa, niinpä Siipimersu päätyi minulle, koska en halunnut sen joutuvan vieraiden käsiin. Auton lisäksi tuli kaupassa mukaan iso kasa varaosia, joita isäni oli kerännyt vuosien varrella monista samanlaisista Mersuista.
Seuraavan talven aikana tallin nurkassa ollut 1,897 litrainen bensakone kunnostettiin ja vaihdettiin alkuperäisen 1,988 litraisen dieselmoottorin tilalle. Auto laitettiin katsastuskuntoon, eli jarrut herkisteltiin. Auto katsastettiin huomautuksitta ja otettiin ajoon hieman ennen juhannusta 2001. Tällaisena sillä huristeltiin kesäaika ja aina talveksi auto laitettiin seisomaan.
Kun keväällä 2004 auto haettiin talvisäilöstä pois, oli edellisen talven aikana tehty päätös auton kunnostamisesta. Niinpä alkoi vuoden kestänyt kunnostusoperaatio. Mersusta purettiin lähes kaikki mikä vaan irti lähti. Konehuoneeseen ei puututtu, koska se oli kunnostettu moottorinvaihdon yhteydessä. Myös kojetaulu jätettiin paikoilleen.
Autoa hieman hitsailtiin takakontista ja helmoista. Etulokarit päätettiin uusia kokonaan, koska vuosien saatossa niihin oli päässyt ruoste iskemään melko pahasti. Etu- ja takapuskuri vaihdettiin parempikuntoisiin. Kaikki muut osat puhdistettiin ja asennettiin maalauksen jälkeen takaisin paikoilleen. Sisusta ajateltiin myös uusia, mutta penkinpäällisten ansiosta alkuperäiset penkinverhoilut saivat jäädä. Ainoastaan kattoverhoilu uusittiin. Sisustalle suoritettiin vain huolellinen pesu. Talvi kääntyi kevääksi ja autoa alettiin hiomaan. Juhannukseen mennessä auto oli saanut päälleen uuden maalipinnan. Sisustan ja listojen paikoilleen asentaminen pääsi alkamaan. Heinäkuussa 2005 auto oli kunnostuksen jälkeen valmiina liikenteeseen.
Tämän jälkeen autoa on voinut nähdä kesäliikenteessä satunnaisesti, välillä useammin ja välillä vähän harvemmin. Omistukseni aikana matkamittarin lukema on kasvanut lähes 20000 km. Joka kesä kilometrejä tulee lisää melkein 5000.
Jos haluat tutustua auton historiaan ja kunnostusprojektiin tarkemmin, kuvia ja juttua löytyy täältä
